sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Kuitenkin kuuntelin ja katselin

Aikomukseni oli kirjoittaa enemmänkin tästä flunssasta, mutta nyt tulivat uudet asiat, kun kuuntelin valtiopäivien avajaisissa presidentin ja eduskunnan puheenmiehen pitämiä puheita.
Ja mikä sanoma oli tälle Suomen kansalle?
Täyttä asiaa, oikeata asiaa. Muistutusta tästä tilanteestamme alkaen 100 vuotiaan historiasta ja hyvää tahtoa kaikesta mitä eteen tuleekin.
Ihan kuin uutta ja ennen kuulumatonta. Voi tavaton!
Tässä kännyköiden ja älylaitteiden räpläämässä eduskunnassa, jossa olisi otettava asiat vaikeuksista huolimatta rehellisesti ja omaa etua ajamatta ratkaistaviksi.
Että presidentin ja puhemiehenkin oli kerrottava, miten tärkeää ja vastuullista työ on nyt ja tulevaisuudessa. Ihan kuin eivät olisi näistä asioista tienneet tai monissa puheissa kuulleet. Tietysti muistutus on paikallaan.

Minäkin vähän asioita seuranneena hämmästyin, eivätkö tehtävät ole jo eduskunnalle tuttuja. Eivät tunnu olevan. Vielä on pakko muistuttaa, kun presidentti sanoi, että ”tämän päivän hyvin vointi voi olla huomisen hyvinvoinnin pahin vihollinen.”  
Ja kuinka ”olemme oppineet haukkumaan toinen toisemme” 
”Tulette olemaan perustuslaillisten perimmäisten kysymysten äärellä, työnne ei tule olemaan vailla tuskaa.”
Vakavaa sanottavaa ja toivottavasti myös asiat on ymmärretty.


Puhemies Louhela totesi mm. ”Viestit levittävät kaunoja, loukkauksia ja pelkoja. Paljon hälyä, paljon kohua. Vähemmän asiaa. Voisimmeko me kaikki olla aktiivisempia ja asiallisempia keskustelijoita, niitä, jotka edistävät toisen ihmisen kunnioittamista ja yhteisymmärrystä.”   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti