No, mikä? Tämä
joulu hössötyksineen. Näin vanhana ei enää ole pukkiin uskomista eikä tonttujen
toilaukset ikkunan takaa kiinnosta. Jo alkutalvesta saimme vinkkejä
joululahjoista ja tietysti mainoksia tunki joka tuutista.
Tämähän
enteili joulun hässäkkää, oli tulossa se suuri kulutusjuhla, vaikka ei se
suuremmin hätkäytä ainakaan tässä iässä. Meitä innostetaan nyt kuluttamaan,
saadaan sillä tavalla taloutta kohentumaan. Se on hyvä!
On kuitenkin
ollut pakko myös tehdä leikkauksia, jotta selvittäisiin tästä pelätystä
lamasta. Siitä on saatu sapiskaa, vaikka jokainen on huomannut nämä leikkaukset
välttämättöminä toimenpiteinä päästäksemme tasapainoon. Vaikeaahan se on, jos
nipistetään pois jotain jo itsestään selvänä etuutena saatua, pientäkin.
Onko niin,
että tässä yritetään kerätä pisteitä vastustamalla tosiasioita?
Etsitäänkö nyt
kannatusta vai mitä varten vastustetaan?
Leikkauksia on
pakko tehdä, ettei vielä pahempaa olisi edessä.
Menkäämme
vielä tähän hössötykseen ennen joulua. Olen ajatellut
etenkin
lapsiperheitä, joille on varmasti vaikeata ymmärtää tätä tilannetta, kun on jo
totuttu väljempään elämän menoon ja kulutusjuhlaan.
Meille vanhoille
mummoille, vaikka eivät kaikki mummotkaan vanhoja ole eikä kyllästyneet jouluhössötyksiin
tai esimerkiksi kuuntelemaan joululauluja jo lokakuussa, meille tämä niukkuus
on jo elettyä elämää mm. sota- ja pulavuosien aikoina, eikä auttanut kuin tehdä
töitä ja tyytyä. Nyt on maailma muuttunut. Tänä syksynä on näin käynyt minulle sietämättömäksi
tämä hössäkkä ehkä siksi, että tämä pimeys pitkästyttää. Ei ole taitoa eikä
intoa esim. kutoa sukkia tai voimia liikkumiseen, mihin nyt olisi aikaakin.
Mutta kaikesta
huolimatta joulu menee ja uusi vuosi 2017 tuo uudet aiheet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti