Tämä aika

On ilmennyt monta asiaa, ikäviäkin.

Minua huolestuttaa lasten ja nuorten asiat. Tänä aikana on ilmennyt mm. enemmän lasten huostaanottoja kuin edellisenä vuonna. Miksi?

Onko vanhemmuus ja lapsista huolehtiminen kadonnut vai eikö siihen ole paneuduttu tarpeeksi? Vai onko liian epänormaalia tämä aika, jota pelätään? Sairaus saattaa tulla monelta taholta niin koululaisiin kuin nuorisoonkin. Ja on erilaisia rajoituksia, kuten 70-vuotiaiden sulkeminen pois tästä yhteiskunnasta, heidän karanteeni aikansa, jota on tosin jo nyt väljennetty.

Mutta lapset ovat joutuneet paljon enemmän kärsimään ikävää ja joutuneet vieraisiin olosuhteisiin ja siitä on ikäviä tapauksia jo todettu eikä kotia voi korvata mikään. Täytyy ihmetellä tuolta vieraista oloista tulleita heidän sopeutumiskykyään uusiin aivan vieraisiin oloihin. Tästä johtunevat myöhemmin esiin tulleet vaikeudet.

Ja se ikävä

Vaikka meillä on käsitys, ettei lapsi kuule eikä ymmärrä, esimerkiksi vanhempien riitajuttuja, on todettava lasten kuitenkin tajuavan tai ainakin myöhemmin asiat heille selkiintyvät.  Heillähän on kuulevat korvat eikä kaikkia voi silloin käsittää.

Mikä on vanhemman vastuu?

Se on suuri asia, melkein perusasia, josta vaietaan ja josta syntyy jopa kiistaa kenelle se kuuluu. Ei yksin koulu voi tätä auttaa.

Se kuuluu molemmille niin äidille kuin isällekin

Myöhemmin lapsi voi joko nähdä tai kuulla jotain ikävää joko perheeseen liittyvää tai joku on kertonut hänelle tapauksesta, joka jää muistiin ja aiheuttaa hänelle syvän järkytyksen. (Vertaa Bo Carbelanin kirjaa Kesän muistot.)   

Tämä on jättänyt kirjailijalle syvät arvet eikä niitä voi unohtaa, ne on kirjoitettava pois.

Saman voi todeta kuultuaan ns. härskiä juttuja läheisestä, rakastamastaan henkilöstä, jotka ovat salailun kautta nyt kulkeutuneet juuri esim. lapsen tietoon. Niillä on ikävä vaikutus esim. ihmissuhteisiin. Kun asiaa sivutaan, järkytys tulee olemaan sama jatkuvasti kun ne taas pulpahtavat mieleen.