lauantai 9. marraskuuta 2019

Nostalginen muovipussi


Se viskattiin eteeni ja kysyttiin, mitähän tuossa lienee, löysin sen aitan sängyn alta. 
Avasin sen ja mitäpä löysin?
Siellä oli lasten vaatteita, joita tarkoituksella olin tallettanut kuin muistoksi.
En noudattanut Helana Anhavan opastusta: toimita talosi, jossa hän kehotti hävittämään kaiken, mitä emme tule enää tarvitsemaan.
Tahallani unohdin hävittämättä, kuten tuon muovipussin.
Helena Anhavahan teki ns. kuolinsiivouksen, joka on nähtävästi eriasiaa kuin minun pussillani oli.  On hävitettävä entinen, ettei jää seuraavien riesaksi, oli hänen ohjeensa, mutta minä säästin nämä aivan tietoisesti.
Avasin pussukan ja löysin pieniä paitoja, housuja ja paljon muutakin kuten aikoinaan äitiyspakkauksessa tulleita kolttuja, jotka sidottiin nauhalla vauvan kaulaan. Oli vielä vaippakangasta, myssyjä, kangashattuja, tosi pieniä, mutta aikoinaan suojaavia, muutama vähän käytetty neulottu haalarikin ja pikkutakki olivat jääneet kierrätyksestä pois. Edesmennyt ompelija siskoni loihti pienistäkin kangaspaloista lapsilleni somia vaatteita. Niitä kierrätettiin. 
Nyt niitä katseltiin ja käänneltiin, kunnes joku jo täysi-ikäisistä lapsistani huudahti ”Hei tuon siniruudullisen koltun muistan!”  Ja toinen sanoi muistavansa äidin tekemän essun. 
Epäilin, mutta en tohtinut väittää vastastaan. Voihan sitä jotain muistaa.
Näin muovikassin sisältö oli tutkittu.  
Muistelot olivat hyväksi.
Kun vertaillaan tämän ajan vauvan vaatteita, nehän ovat aivan toisenlaisia.
Vaatteet ovat helposti puettavia, kuten trikoopaidat, potkupuvut ja ulkohaalaritkin. Tosi käytännöllisiä kaikki.
Vanhemmat, niin äidit kuin isätkin selviävät pukeutumista hyvin.  Joskus saattaa vastustus tulla aivan muista asioista esim. huonosti nukutusta yöunesta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti