Kenen kaa?

Taas se pulpahti mieleen sanonta:

Ei meistä ole yksi sen parempi kuin toinenkaan, pikemminkin päinvastoin.

Tämän sanoi edesmennyt johtaja pankkiajoiltani.

Lienenkö arvostellut jotakin, vai miksi tämän totuuden silloin kuulin?

                                                                                                              

Onneksi olemme päässeet jo ohi syyttävistä, toista loukkaavista sanoista, sanoista, jotka kaiversivat kuumana aikana, kun eduskuntavaalit olivat ovella – vai olivatko oven ulkopuolella – että kenen ”kaa” sitä mennään tai aloitetaan uutta aikaa.

Kenen ”kaa”, tämähän on kuultu esim. monen päiväkerholaisen suusta, kun lapset sekkaavat kaveripiiriään kokoon. On luonnollista tykästyä johonkin, tuskin päiväkodeissa kehotetaan syrjimään ketään samasta ryhmästä. Toisin on tuolla valtakunnan tasolla.

Lieneekö tästä ollut monen neuvottelijankin suusta tullut kysymys? Kenen kaa? Kyllä varmaan?

Arveltiin, mikä olisi paras, kuka siedettävin. Tuo kelpaa, tuo ei sovi tähän seuraan. Kenellä tai keillä on todella tietoa, oikeudenmukaista ja rehellistä näkemystä asioista.

Näin on tuumittu sekä yleisesti, että median tiimoilta. 

Tosi tärkeiltä nämä tuntuu, mutta tähän voisi olla tämä sanonta paikallaan, vaikka ei varsinaisesti tämän päivän politiikkaan ihan soveltuisikaan. On tutkittava. On mietittävä.

Taitaa olla vaikeata, jokaisellahan on vaatimuksensa, eikä yhteistä ratkaisumallia hevillä näytä löytyvän. Katsellaan, kuunnellaan.

Oman edun tavoitteleminen huomataan. Vaikka kuinka sitä yritetään peitellä,  ei aina onnistuta.