Kuin silloin ennen

Tuli mieleen viime yönä ne ajat entiset, kun sähkökatkoksista saatiin tietoa jo etukäteen. Silloin oli pakko säästää sähkönkulutusta ja määrättiin aika milloin rajoitus oli. Siihen piti sopeutua, vaikka esim. navettatyöt vaativat omat aikansa ja sähkönsä.  

Muistuu mieleen kerran sähkökatkoksen aikana, kun olin ilmoittanut Mannerheimin Lastensuojeluliiton aluekokoukseen menoon Pieksämäelle ja iltalypsy sai odottaa sähkökatkoksen ajan. Mitäs nyt? Jätin lehmät syömään navettaan ja sitten suihkuun, pukeutumaan ja matkaan.

Tulin kotiin, vaihdoin taas navettavaatteet ja jatkoin lypsyä. Siitäkin selvisin.

Nämä katkokset olivat silloin aikoinaan välttämättömiä säästöjä.

Viime yönä sammuivat sähköt ainakin 4-5 kertaa jo illalla ja todennäköisesti myrskyn seurauksena, eikä siitä kukaan osannut odottaa, mutta onneksi olin jo sängyssä. Myrskystä ja sähkölinjojen mahdollisiin tuhoihin osataan varautua ja korjauskalustoa hälytetään paikalle. Nyt tuli yllätyksenä ja pimeni koko kyläkunta. Ei valoa naapurissakaan näkynyt.

Minna Kettusen kirjaa olin lukemassa ja valot estivät jatkaa. Mitäs nyt, kun oli pakon sanelemana tauko ja odottelu.

Katkos ei onneksi kestänyt kauan ja lukeminen jatkui.