”Kokista ja pitsaa”

Ilahduin, kun luin jostakin, että vanhusten talossa kaivataan ja on tarjottukin asiakkaille pitsaa ja kokista, siis kuka tietysti haluaa ja kenelle maistuu.

No, se on hyvä! Minäkin haluan joskus näitä ”herkkuja”, vaikka en vielä olekaan talon asukas.

Eikä se meinaa sitä, että joka päivä eikä joka viikkokaan, vaan ihan joskus, kun mieli oikein tekee jotain ”roskaruokaa.” Meillä vanhoilla ei enää tuo ruokahalu ole entisensä kuin silloin työikäisenä. Enkä usko, että tässä iässä roskaruoka ole enää se vaarana terveydelle vaan enimmäkseen se tuo vaihteluna ruokavalioon.

Kuka sitä terveellistä ruokaa enää niin jaksaa valita ja siihenkin voi kyllästyä.

Liekö nyt jo aika vähän humputella, vaikka terveystieteilijät eivät ole ennemmin sellaista suositelleet jopa kieltäneetkin. Eikä näin vanhana siihen ole mitään syytä, kun ei saata olla ennä elin vuosia montakaan jäljellä ja ne vähätkin ruokahalut kadonneet. Olen kuullut, että vanhuksetkin kyllästyvät ainaisiin arkiruokiin.  Enkä usko, että humputtelusta lienee suurempaa haittaa. Mitäs teet?

Meillä sota-ajan lapsilla, ei ollut varsinkaan maaseudulla kuin ”pottuja ja soosia.” Eikä aina niitäkään. Paistia sian lihasta, leipäressua ja tietenkin marja-aika oli juhlaa. Porukalla kerättiin, jäi vähän säilöönkin.  

Meillä tytöillä oli tapana järjestää iäkkäälle äiti-Alinalle pikkujoulut, jossa menu oli tirripaisti ja talkkuna ja lasi punaviiniä. Ilta päättyi piirileikkiin.

Syö, ole iloinen! Nauti ja naura!