Hän on yksivuotias
ja kävelee hoiperrellen, nousee itsenäisesti ylös,
kun pyllähtää
nousee paremmin ylös kuin mummonsa ja pääsee jo yli
matalan kynnyksen ottamatta tukea oven karmista
osallistuu ”aika-ajoihin”
hän osaa leikkiä
ja hänen vanhempansakin osaavat leikkiä
Onnistuakseen vanhempien on leikittävä lapsen
kanssa, sanoo Sinkkonen.
Kuka hän?
Hän on Sohvi.
Tahtomattani kiinnitin huomioni Sohvin liikkumiseen
ja ylösnousemiseen.
Noin se käy.
Kun itse olin lapsi, ei lasten kanssa ollut aikaa
leikkiä eikä se ollut siihen aikaan tapanakaan. Kai se oli joutavaa, turhaa,
samoin kuin lapselle lukeminenkin. Mikä lienee ollut etten itsekään joutanut
leikkimään?
Kun sitten aikaa kului ja tämä mummo halvaantui,
opettelin kävelemään ja sanottiin, että konttaa kuin lapsi, käytä kaikkia
raajoja, se tasapainottaa. Enkä
osannut.
Minusta kun näytti, ettei Sohvi edes ryöminyt tai
kontannut.
Minä opin kävelemään omalla tavallani vasta kaksi
vuotta halvaantumisen jälkeen. Tasapainoa etsin edelleen, vaan sen löytämiseen ei
enää tässä iässä ole kovinkaan paljon toivoa.
On otettava tukea vasemmalla kädellä ja tuen tarve lisääntyy
jatkuvasti, kun ikävuodet heikentävät opittuja taitoja enkä esim. portaissa
selviä yksin.
Mutta Sohvin liikkuminen edistyy, pian hän
juoksee. Onnea yksivuotiaalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti