Rahalla ostettu

                                                     Rahalla ostettu

   Taavi tiristeli viimeisiä viinitippoja pahvipakkauksestaan. Olihan siitä mennyt jo aikaa, kun osti tämän ja ihan viinakaupasta. Tämä pakkaus on kätevä, mihinkä sitä olisi niiden pullojen kanssa joutunutkaan, kun ei enää tarvitse todistella kenellekään, että tyhjiä pulloja tarvitaan mehupulloiksi. Vaimo-vainaan eläessä oli aina sillä pullon paljoutta puolustellut ja  

olihan niitä kasaantunut jo ihan liikaa tähän huusholliin.

   Oma opiskelunsa oli ollut jo ensimmäistä kertaa pakkausta avatessa, mutta jotenkinhan tämä kolmen litran pötikkö on saatava auki.

Jaa, onko ohje?  On.

   Mutta ei ainuttakaan suomenkielistä sanaa. Jotain tuosta voisin päätellä, että ranskalaista tämä on. On kuva miten läppä otetaan auki ja sitten ratti esiin ja siitä taas jokin teippi pois ja sitten vaan painamaan ja viiniä alkaa virrata. Näinhän se olisi tehtävä. Yleensä Taavi aristeli ohjeita, näitä sanallisia sepustuksia, nääs olihan hän jo vanha mies. 

Koppuraiset, vääntyneet sormet eivät saaneet ensimmäisellä kerralla läppää irtoamaan eikä rattia esiin, mutta sitkeästi Taavi taas mietti ohjetta ja yritti uudelleen. Tuli se rattikin vihdoin esiin, ja teippi irtosi, ja peukalon ja etusormen painallus aloitti viinin virtaamisen. 

 Muutaman kuukauden kuluttua tahtoi Taavi tarjota samaa pötikköviiniä vävylleen.

”Maistetaan tätä.” Just ja just pötiköstä tirisi viimeinen omaan lasiin, mutta kun ei toista tullut, tarjosi vävylle viskit.  ”Jos ei vaikka tykkääkää, juonpahan  ite loput.”  

 Kun ensimmäiset oli otettu ja kohteliaasti kumarrettu toisilleen, Taavi totesi, että on sen maku vähän kärsinyt. Toisen kulauksen jälkeen arveli olisikohan pitänyt säilyttää jääkaapissa, tietäiskö vävy. Ei vävyllä ollut tietoa, vaikka epäili, että avattuna pötikkö ehkä olisi pitänyt säilyttää jääkaapissa, - niin tai juoda. 

Taavi ryyppäsi ja joka kerta ilme jäätyi kuin irvistykseen. Vävyn kävi sääliksi ja hän ehdotti, että muutu sinäkin viskiin. ”Ota viski ja viskaa pois, onhan tämä jo elttaantunut, kun on niin kauan ollut avattunakin.”

 Vieläkään Taavi ei hellittänyt, vaan otti ryypyn ja kun lasi tyhjeni, sanoi: ”Juon, vaikka piru ois. Juon, enkä jätä hukkaan, tämähän on rahalla ostettu.”

 Eikä toista lasia olisi enää tullutkaan.