Ylen sivuilla asiaa
pohdittiin kysymällä onko lukeminen vanhanaikaista?
Onko lukeminen pois muodista?
Mutta miksi sen väheneminen
huolestuttaa?
Tästä keskustelivat mm.
äidinkielen opettajat ja kirjailijat.
Moni haastateltava totesi,
että lukevien vanhempien esikuva on tärkeä.
Monet kaipasivat lapsilta ja
nuorilta intoa lukemiseen, mutta mikä on syy noin heti ajateltuna? Nämä kaksi ainakin:
Televisio ja tietokoneet
kiinnostavat enemmän ja siksi ajan puute.
Ei jää aikaa ja kun tietoa
saa jo ilman lehtiä ja kirjoja!
Tämä asia kiinnosti minua ja
on pakko kertoa omista lapsuuden lukukokemuksista.
Isä
toi huutokaupasta laatikollisen kirjoja, joita pengottiin ja katseltiin, mutta
en muista niistä löytäneeni kuin saksankieliopin, jonka päällystin rikkinäisen
sadetakin riekaleilla. Löysin jonkun romaaninkin, mutta en vielä silloin kiinnostunut
enemmän.
Ei ollut vanhemmista esikuviksi.
Isä kyllä luki ja seurasi tarkasti maailman tapahtumia lehdistä. Lieneekö kiinnostus
viime vuosisadan alkuajoilta, kun reissasi Amerikassa? Mutta siihen aikaan niin meillä kuin
maaseudulla yleensä, kirja työikäisen kädessä, sehän oli ajan tuhlausta!
Koska olin nuorin, minulle
annettiin erivapauksia ajan käyttöön ja sain lukea.
Mikä oli lapsuus- ja nuoruusiän
tärkeä lukukokemus?
Tietysti veljeni minulle
tilaama Lasten maailma-lehti. Sitä odotin ja luin tarkkaan.
Siitä valkkasin kirjeenvaihto
kaverinkin, ikäiseni tytön.
Kun sitten kirjat alkoivat
kiinnostaa tavallisten lasten kirjojen jälkeen, muistan ensimmäisen Kolme kultaista elämän lankaa kirjan, joka
oli nähtävästi niissä huutokaupasta tuotujen kirjojen joukossa.
Mutta tärkeimmäksi sittenkin
tuli kummitätini Kustaavan (luulisin sen hänen tyttärensä Tyynen ostaneen)
minulle syntymäpäivälahjaksi tuoman Annan
nuoruusvuodet.
Siis ne ihanat Anna-kirjat! Ne
ovat olleet varmasti monen tytön luetuimpia kirjoja. Kaikki ne sain käsiini.
Niissä kerrottiin orpotytön lapsuudesta Vihervaarassa, koulun käynnistä ja
ihastuksista. Kauniisti kerrottu, niin hieno ja opettavainen kirja!
Koulukirjojen ohella tuliko
jo seuraaviksi Helena-kirjat? Sitten muita romaania ja käännöskirjoja ja sen
jälkeen paljon, paljon muita aina Finlandia palkittuihin.
Lainaan Kyllikki Villaa: ”Pari
kirjaa hyllyssä ja muutama ystävä. Se riittää”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti