Toimita talosi

Jatkan omaa arviointiani kirjasta:

Toimita talosi

Luin tuon Helena Anhavan kirjan Toimita talosi 284 s. Ilmestyi v. 2006 painopaikka Otavan Kirjapaino

Sanon ihan suoraan, että sattuipa luku ihan oikeaan aikaan!

Helena Anhava on Lauri Pohjanpään, tunnetun runoilijan, teologin ja opettajan tytär.

Anhavan teosten luettelossa kirjan sisällöksi on pantu impressioita.

Jo ensilehdellä on isän Lauri Pohjanpään ilmaisu ”Toimita talosi” Ja jatkuu ”Se on toisesta kuningasten kirjasta, sen 20.luvusta. Tämä sanonta on profeetta Jesaja, Aamoksen poika sanoi  Hiskialle, joka sairastui ja oli kuolemaisillaan: ”Toimita talosi sillä sinä kuolet etkä enää parane.” 

Helena Anhava on julkaissut runokokoelmia, aforismeja, novellia ja kuunnelmia. Hän on myös suomentaja.

Helena Anhava sanoo pitävänsä tuosta ilmaisusta ”Toimita talosi.” Hän käsittää sen aineellisena ja henkisenä. Ja jatkaa samalla. ”Hävitä rojusi, ettei se jää jälkeenjääneitten tehtäväksi. Selvitä välisi eletyn elämän ja maailman kanssa.”

Anhavan kirja kertoo koulu - ja sota-ajan muistoista ja sattuvasti sanottua kirjoittajan ”kipeistä asioista, jossa ei ole kyse syyttämisestä tai hyvityksen velkomisesta vaan sen kertomisesta miltä on tuntunut.”

Tämän allekirjoitan täysin.

Samalla hän käy läpi sen ajan silmäätekevät, kuuluisat ihmiset eikä jätä appivanhempiaan kuin ei lähisukuakaan vähälle.

Sota-ajan historia on nuoren naisen kokemana järkyttävää luettavaa. Miten nämä asiat kokee tämän päivän nuori? Myöhemmin hän sanoo:” Vanhemmiten herkistyy entisestään; Ehkä sitä on vähän kuin ravistunut saavi, jota vanteet eivät enää pitele. Osansa lienee myös sillä, että pojanpojat ovat jo aikamiehiä.”

Näin kirjoittaa Helena Anhava reilusti yli kahdeksankymmentä tänään.  

Lisäksi kirjassa näkyy myös syvästi tuntevan runoilijan ”halu ymmärtää lapsia ja sielultaan haavoittuneita. ”Kun puolustan lapsia, itseänikö puolustan? Ehkä niin. Erilaisuuksia on puolustettava. Maailmassa, joka ei koskaan tule täysikasvuiseksi.”

Kirjasta löysin vielä Risto Rasan runon:  

              ”Ehkä lapsi katsoessaan minuun

              näkee sen lapsen joka joskus olin.

              Ja on kuin olisin jotakin

              saanut anteeksi.” 

Kyllä tämä kirja on Helena Anhavan elämäntarina.

Jatkan kehotuksesta Toimita talosi:

Meillä varsinkin vanhoilla ihmisillä on vimmattu tapa säilyttää kamppeita ja tavaroita, jos joskus tulisi tarvetta niitä käyttää. Jos ja jos. Jos vaikka sota syttyisi. Jos tuleekin pula-aika. Jos tuotakin joku kysyy, niin siinähän se on.

Ja aitat on ahdettu tarpeettomista tavaroista, komerot käyvät pieniksi. Sitä on vain joskus ostettu ja tallennettu, jos sattuisi tarvitsemaan. 

Itsekin olen syyllistynyt tällaiseen. 

Löysin jokin aika sitten aitasta muovipussin lasten pieniä vaatteita. Jaa, täällä ne ovat. Suurin osa hyvin säilyneitä ja siskoni ompelemia. Voi, tuotakin muistan poikani pitäneen pienenä ja tuossa on tyttärelleni ihan ammattikoulun opettajan ompelema mekko. Miten ihana. Ja tuon toi naapurin emäntä saunajaistuomisena toisen tyttäreni Leenan synnyttyä, ihana sininen essu valkoisin koristein. Jaa, kyllä nämä saavat olla. Näillä on tunnearvoa, ei voi hävittää.

Pitämättömät vaatteet joutavat pois. Onhan sanottu, että jos niillä ei ole pariin vuoteen käyttöä, ne voit hävittää. 

Ymmärrän tätä sodan jälkipolvea, joka eli pula-ajan eikä ollut poisheitettävää, vaan kaikelle oli käyttöä joko korjattuna tai uudelleen kuositettua. Siitäkö ajasta on jäänyt meille tämä niin säilyttämisen kuin hamstraamisenkin vimma.

Tyttäreni palautti minut ajan tasalle, kun kerroin mistä ja milloin olen tuon ja tuon matkamuiston mökin ikkunan väliin ostanut. Kerroin niistä ja sanoin, että laitan tietokoneelle muistiin jokaisen historian. Hän kysyi: Ketä varten? Jaa. Ja hän lisäsi: Kirpputoreilla on paljon noita matkamuistoja eikä niistä olla kovinkaan kiinnostuneita. Ymmärrän äiti, että ne ovat sinulle tärkeitä.

Niinhän se on. Vain minulle. 

Asuntoa vaihdettaessa muuttoauton lavalle voidaan paljon ”taloa toimittaa.” 

Käymätön, tarpeeton on siinä vaiheessa nopeasti hävitetty. 

Tämän kirjan lukeminen tuli minulle ihan oikeaan aikaan!

Vaikka en ole toivottavasti ihan vielä loppuni lähellä, on silti tarpeen ”toimittaa talo.”