Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus

Onko nuoruus hulluutta ja vanhuus viisautta?

Eivät ole.

Kiepsautetaanko leikkisästi nyt nämä elämänmenoon kuuluvat asiat päinvastaiseen järjestykseen? Itse asiassa, ei nuoruutta tarvitse yksin hulluudeksi sanoa, näin on vain joskus tullut ilmaistuksi.

Nuoruuteen kuuluu paljon muutakin, siihen sisältyy elämän iloa, uteliaisuutta ja tulevaisuuden suunnitelmia ja koulunkäyntiä, tämän viime mainitun pitäisin tärkeänä. Eikä näitä kaikkia ei voi hulluudeksi sanoa, vaikka meistä joskus siltä tuntuukin.

Nuoruus on ihanaa aikaa.  Nykynuoret ovat fiksuja, heillä on tietoja, he ovat opinhaluisia ja haluavat hyödyntää oppimaansa omassa elämässään. Toivottavasti meidän päättäjät tämän ymmärtävät. Nuorilla on selvät ”rätingit” Se on myös aikaa, jolloin on lupa hullutellakin.  Tähän elämän menoon tarvitaan aikaa, tarvitaan myös kasvattajan tukea ja apua.

                                          Entä sitten tämä vanhuus?

Sen kohtaaminen on meillä jokaisella edessä ja tämä se vasta on joskus kaukana väitetystä viisaudesta.  Tietysti olemme ”olevinamme” viisaita tai yritämme olla, koska vuodet muka sen meille sallivat.  

Puhun vain omalta kohdaltani. Olen vanhus.

Meille on yleistä muistin huonontuminen, asioiden sotkeminen ja paljon muuta yllättävää, joka hämmästyttää myös läheisiä kuin kyläläisiäkin. Nämä asiat sotkevat ja muuttavat monia toimintojamme. Eikä viisautta voi kokonaan vanhuudesta pois pyyhkiä, enemmänkin se on elämänkokemusta. Se on vuosien tuomaa kokemusta ja sitä voidaan tai, siitä toki ja saa kertoa, eikä ole lupa nuorillemme kaikkea tyrkyttää ainoana oikeana.

On muistettava, että elämme, eri aikakautta. Ja joka päivä joku jää kelkasta.  Ei eletä enää ”luontaistaloudessa.”  

Eikä meitä mikään estä muistelematta omaa nuoruuttamme, sehän on mukana olemmepa missä tahansa, ja yhä tärkeimmiksi muistot tulevat ja vanhuuden mukana vielä korostuvat. Kysytään, muistatko, olitko siellä silloin ym.

Ikävä kyllä on joskus vastattava tai sitten olla olevinaan asiat muistissa!    

Ikävältä tuntuu, jos vanhus on kaikissa asioissa on ehdoton. 

On osa vanhuutta, että asioita toistetaan, uudelleen ja uudelleen samoja asioita. ”Se puhuu aina noita samoja asioita,” Kysyn, onko se vaarallista, koska entiset pulpahtavat vain usein mieleen? Näin sallittakoon!

Rohkeutta teille nuoret!  Tämä oma vanhuus vielä teidätkin tavoittaa. Se on tosi!