Onko nuoruus hulluutta ja vanhuus viisautta?
Eivät ole.
Kiepsautetaanko leikkisästi nyt nämä elämänmenoon kuuluvat asiat
päinvastaiseen järjestykseen? Itse asiassa, ei nuoruutta tarvitse yksin hulluudeksi
sanoa, näin on vain joskus tullut ilmaistuksi.
Nuoruuteen kuuluu paljon muutakin, siihen sisältyy elämän iloa,
uteliaisuutta ja tulevaisuuden suunnitelmia ja koulunkäyntiä, tämän viime
mainitun pitäisin tärkeänä. Eikä näitä kaikkia ei voi hulluudeksi sanoa, vaikka
meistä joskus siltä tuntuukin.
Nuoruus on ihanaa aikaa.
Nykynuoret ovat fiksuja, heillä on tietoja, he ovat opinhaluisia ja
haluavat hyödyntää oppimaansa omassa elämässään. Toivottavasti meidän päättäjät
tämän ymmärtävät. Nuorilla on selvät ”rätingit” Se on myös aikaa, jolloin on
lupa hullutellakin. Tähän elämän menoon
tarvitaan aikaa, tarvitaan myös kasvattajan tukea ja apua.
Entä
sitten tämä vanhuus?
Sen kohtaaminen on meillä jokaisella edessä ja tämä se vasta on joskus kaukana
väitetystä viisaudesta. Tietysti olemme
”olevinamme” viisaita tai yritämme olla, koska vuodet muka sen meille sallivat.
Puhun vain omalta kohdaltani. Olen vanhus.
Meille on yleistä muistin huonontuminen, asioiden sotkeminen ja paljon
muuta yllättävää, joka hämmästyttää myös läheisiä kuin kyläläisiäkin. Nämä asiat
sotkevat ja muuttavat monia toimintojamme. Eikä viisautta voi kokonaan
vanhuudesta pois pyyhkiä, enemmänkin se on elämänkokemusta. Se on vuosien
tuomaa kokemusta ja sitä voidaan tai, siitä toki ja saa kertoa, eikä ole lupa
nuorillemme kaikkea tyrkyttää ainoana oikeana.
On muistettava, että elämme, eri aikakautta. Ja joka päivä joku jää
kelkasta. Ei eletä enää
”luontaistaloudessa.”
Eikä meitä mikään estä muistelematta omaa nuoruuttamme, sehän on mukana
olemmepa missä tahansa, ja yhä tärkeimmiksi muistot tulevat ja vanhuuden mukana
vielä korostuvat. Kysytään, muistatko, olitko siellä silloin ym.
Ikävä kyllä on joskus vastattava tai sitten olla olevinaan asiat
muistissa!
Ikävältä tuntuu, jos vanhus on kaikissa asioissa on ehdoton.
On osa vanhuutta, että asioita toistetaan, uudelleen ja uudelleen
samoja asioita. ”Se puhuu aina noita samoja asioita,” Kysyn, onko se
vaarallista, koska entiset pulpahtavat vain usein mieleen? Näin sallittakoon!
Rohkeutta teille nuoret! Tämä
oma vanhuus vielä teidätkin tavoittaa. Se on tosi!
