Olen kokenut omalla
kohdallani monien asioiden suhteen ennakkoluuloja.
Esim. teen arvioita jo
etukäteen ottamatta selvää ja siitä syntyy luulot, eikä ymmärrys pysy perässä. Alkaa tehdä omia ratkaisujaan, ellei niistä
tarkemmin kysymällä ja puhumalla saa tietoonsa, vaikka jo siinä vaiheessa hölmöksi
leimataan.
Tuo nuoriso kyllä uskaltaa pikemmin oikaista jo alkuvaiheessa ja luulot
karisevat ja tositieto vähitellen mummollekin aukenee.
Eri asia on varsinainen luulotauti, joka on jo pahempi juttu. On epäilyä
ja harhaa. Usein kuin tiedetään, meillä vanhoilla alkavat epäilyt esim.
tavaroiden häviämisestä, usein syy pannaan kotona käyneiden vieraiden tai
miksei läheistenkin, että he ovat vieneet jotakin tai katselleet papereita,
jotka ovat olleet salaisia. Nämä ovat tyypillisiä muistisairaille ja läheiset
joutuvat selvittämään. Epäluulot yleensä lisääntyvät vanhetessa. Joskus on ihmisellä aikoja ruokkia omia luulojaan,
melkeinpä piehtaroida niissä, ja se on jo paha juttu.
Ratkaisu ei ole yksinkertainen. Pitäisikö ottaa yhteyttä asiantuntijaan
ja pyytää apua, mutta kuinka uskaltaa, ettei tieto leviä? Sitähän eniten pelätään, jos vaikka tuo
naapuri kertoo, ja minun luuloistani saa joku sivullinen tietää. Nyt kyllä on auttajilla
vaitiolovelvollisuus jota ei saa rikkoa.
Ennen kylällä oli erilainen tapa, asioista puhuttiin, eikä niitä
erikoisesti juoruina käsitelty. Naapurukset olivat hienotunteisia ja sulkivat
tiedot hiljaisuuden kansioon. Totta kai myöhemmin nekin avattiin, jos ei ennen,
niin historian kirjoittajat sen tekivät.
Tähän vanhuuteen on paljon tullut ja tulee lisää uusia piirteitä,
asioita, joista ei osaa nuoruuden aikoina edes kuvitella, että ne nyt vain on
koettava ja ihmetellä, jos siihenkään enää on ymmärrystä.
Siis ymmärrystä teille nuoret!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti