jotka pysyvät yhä muistissa ja ne on todettu myös
paikkansapitäviksi, kuten
Numero
1.Eläinlääkäri Eero Remeksen sanomana:
Kun
ihminen oppii jonkun asian tavallaan, tyylillään, hän tulee sokeaksi.
En tarkalleen muista minkä asian yhteydessä se
sanottiin, mutta se on tullut eteen aina uudelleen ja uudelleen arkielämässä.
Navetassa se sanottiin, kun hän lääkitsi lehmää,
jonka utareliivejä päästelin irti maitonäytettä otettaessa. Kun huomasin
liivissä pientä korvattavaa, en löytänyt saksia langan katkaisemiseen ja katkaisin
langan hampaillani.
Niin, siinä hän tämän sanoi:
– Älä
hampailla katkaise, siinä voit tuhota hampaasi, voi vaikka paikat irrota.
Tämä oli ajattelemattomasti tehty, mutta asiallinen
huomautus, josta olen usein todennut miten ihminen jää junnaamaan entiseen
tyyliinsä eikä osaa etsiä uusia tai helpompia konsteja. Sokeaksi siitä tulee.
Numero
2.
Kansakoulussa kirjoitin aineen, jonka aihe oli JOSPA OLISIN RIKAS.
Tätä aihetta
oli jotenkin jo aikaisemminkin käsitelty, ja siinä se mielikuvitus alkoi laukata.
Nyt ovat unelmat vain jos-sanan takana.
Niin peuhasin
mitä tekisin, mitä ostaisin ja miten eläisin onnellisesti.
Kun opettajani
palautti ainevihkoa, hän sanoi lopuksi nuo armon sanat:
Mitä se hyödyttäisi ihmistä,
vaikka voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon. Mitä se hyödyttäisi?
On haaveiltu rikkaudesta, voitoista ja jopa maailman
valloituksesta ym.
Juuri tämä
aika on pannut ihmiset hamuamaan paremman toivossa, etsimään asemaa rikkauden
ohessa kuin myös valtaa ja omaa määräystä toisen ihmisen suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti