Lapsena oli uskomus sateen kaaresta, että jos pääsee
sen alkupäähän,
se voi viedä huimiin korkeuksiin.
Ei yritetty, usko loppui.
Sateenkaarta voisi verrata elämänkaareen, jossa alku
oli kuin rysäys ja nousu lapsuuden ja nuoruusvuosien kautta saavutaan elämän
keskihuipulle. Tähän nousuun saattaa tulla monia ongelmia, kuten koulutuksen ja
ammatinvalinnan kautta. Hyvin monet kiemurat odottavat, vaikka haaveita ja
unelmia emme saisi unohtaa.
Mutta se aika on jo omalta osaltani eletty enemmän
ja vähemmän onnellisesti. Täällä ylimmällä kaarella nyt, kun alastulo alkaa ja
vanhuus on varma asia, täällä tulevat ikävuosien lisäksi etupäässä sairaudet. Myös
tässä ”alamäessä” saattaa tulla yllättäen uupumus, jota ei tulla otettua
tarpeeksi vakavasti. On mennyt paras
työaika ohi kaikkine koheltamisineen, monet kiemurat käyty, eikä pettymisiltäkään
vältytty. Tässäkö se nyt on, se elämä?
Sateenkaaren moninaiset värit vuorottelevat eikä
tummistakaan väreistä vältytä. Moni vanhus muistelee nuoruuden aikoja, niitä
entisiä ja vertailevan
tähän päivään. Kaikki oli ennen paremmin.
Sukupolvien väliset erimielisyydet korostuvat, jotka
ovat olleet ikiaikaiset ongelmat varsinkin yhteisasumisessa. Mielipiteet
saattavat olla jyrkkiä eikä anneta periksi.
Parasta lienee, että pysyisimme nykyajassa, tässä
päivässä, vaikka kehitys on ollut niin lujaa, että pakosta olemme jääneet kyydistä.
Muistan edesmenneen anoppini sanoneen, että keski-ikä
on herkkää aikaa. Silloin ihminen on altis mm. monenlaisille sairauksille eikä
vanhuus tuo viisautta, ikävä kyllä. Ihmissuhteet
rikkoutuvat. Kyllästytään. Tärkeää on tarkkailtava esim. omaa verenpainetta, se
on tärkeintä kiireen keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti