Tässä iässä

Sain Anulta syntymäpäiväkortin, jossa oli rivissä kauniita naisia ja perhonen koristeena. 

Kortissa luki ”Olen löytänyt huolettoman vanhuuden salaisen kaavan:

EMUS= ellet muista unohda se.”  

Hyvänen aika, mikä toteamus, mikä lohtu se oli tähän hetkeen itselleni. Juuri tuli 80 vuotta täyteen ja nyt tämä jo koettu unohtaminen ihan julkisesti onkin sidoksissa tähän vanhuuteen, huolettomaan vanhuuteen. Tuli lohtu. Unohda!

Jäin tätä miettimään.

Muisti tekee juuri nyt tepposensa tai on jo kauan sitten tehnyt minulle. On olevinaan vielä asioissa mukana, vaan kun ei olekaan. Laittaa esim. jonkun tuohon noin, että kyllä sen tuosta muistan. Enkä enää muutaman ajan perästä muista mihin sen laitoinkaan. Voinko vain yksinkertaisesti unohtaa? Tepsisikö tämä salainen kaava minun vanhuuteen? Ei se aina tepsi.

 Monissa asioissa on vain käytävä läpi ja muistella.

Esimerkiksi tämä tavaroiden talteen laittaminen ja niiden etsiminen on meille vanhoille tyypillistä. Kun unohdan, etsin mihin laitoin, missä se voisi olla? Joskus olen itse onnistunut seuraavan konstin avulla: Kun pistän jonkun esineen todella ajatuksen kanssa, vaikkapa käsineet tai ostamani kapistuksen tuohon paikkaan, mieluummin siihen samaa entiseen paikkaan, löydän ne paremmin siitä seuraavalla kerralla. Siis, älä muuta paikkaa. Pistä aina samaan paikkaan, niin vähemmän tarvitset etsiä ja haikailla. Olen huomannut tämän auttavan ainakin minua tässä iässä. Tässä unohtamisen ja muistamattomuuden iässä tulee helposti leimatuksi, se on sitä vanhuuden höperyyttä.  Kadottaa ja sitten etsii.

Asioita unohtaa, aikansa haikailee ja jossakin vaiheessa ne saattavat putkahtaa muistiin.

Mutta nimimuisti, se se onkin meille vanhuksille ongelma, vaikka kyllä sitä

esiintyy nuoremmillakin.  Olisiko siihenkin jotain salaista kaavaa?