Joni Skiftesvik Valkoinen Toyota vei vaimoni

Joni Skiftesvik

Valkoinen Toyota vei vaimoni

Elämänkuvia

Se alkaa ennusmerkeillä, etiäisillä.  Kirjailija uskaltaa niihin lopettaakin. Ymmärsinkö oikein? 

Mutta kuvat ovat elämästä, sen monista vaiheista, täysillä elettyjä. Hän oli suorasanainen lehtimies, eteni toimittajasta vapaaksi kirjailijaksi. Skiftesvik on havainnoitsija ja tarkka luonnon kuvaaja. Luonto jättää aina asioita muistiin.

Onko yleistä, että sairastuttuaan ihmisellä, kuin minullakin, eletyn elämän kuvat ja eri vaiheet alkavat kulkea muistoina ja kuin silmien edessä?  

Sain tämän kirjailijan kirjan Tuulen poika sairastuttuani v.1987 opettaja Kaisa ja Martti Hänniseltä. Hänen tekstiinsä ja kuvauksiinsa ihastuin heti. Lyhyet lauseet tekivät lukemisen helpoksi. Kiitos Kaisa.

Tässä nyt lukemassani kirjassa Valkoinen Toyota vei vaimoni syntymät ja kuolemat tulevat ja muisti tuo kipeitäkin kohtia. Omat sairaalareissut ja pojan kuolema on surullista luettavaa. ”Ei ole lannistetumpaa ihmistä kuin on lapsensa menettänyt.”  Itketti.

Hän puhuu perheestä, ihmisistä omilla nimillään, muistelee eri aikoja ja tapahtumia. Takautumia tulee, kehittyy muistoja ja sairaudet rinnastuvat elämänmenossa. Tämä on ”jopa intiiminen teos, jossa menneisyys ja nykypäivä vuorottelevat. Ilmeikäs dialogi itkettävät ja naurattavat.”

Luin kirjan ja jäi paljon mietittävää. Hanki tämä kirja ja lue se!

Löysin vielä kirjahyllystäni tämän saman kirjailijan kirjoja: Mika ja isä,

Suolamänty ja Copnorin valkoinen laiva. Huonomuistisena voi löytyä vielä paljonkin uudelleen luettavaa ja näin saattaa avautua uusia asioita, sitä kun jää lauseisiin pitemmäksi aikaa, ne tarkentuvat.