Joni
Skiftesvik
Valkoinen Toyota vei vaimoni
Elämänkuvia
Se alkaa ennusmerkeillä, etiäisillä. Kirjailija uskaltaa niihin lopettaakin. Ymmärsinkö
oikein?
Mutta kuvat ovat elämästä, sen monista vaiheista,
täysillä elettyjä. Hän oli suorasanainen lehtimies, eteni toimittajasta vapaaksi
kirjailijaksi. Skiftesvik on havainnoitsija ja tarkka luonnon kuvaaja. Luonto
jättää aina asioita muistiin.
Onko yleistä, että sairastuttuaan ihmisellä, kuin minullakin,
eletyn elämän kuvat ja eri vaiheet alkavat kulkea muistoina ja kuin silmien
edessä?
Sain tämän kirjailijan kirjan Tuulen poika sairastuttuani
v.1987 opettaja Kaisa ja Martti Hänniseltä. Hänen tekstiinsä ja kuvauksiinsa ihastuin
heti. Lyhyet lauseet tekivät lukemisen helpoksi. Kiitos Kaisa.
Tässä nyt lukemassani kirjassa Valkoinen Toyota vei
vaimoni syntymät ja kuolemat tulevat ja muisti tuo kipeitäkin kohtia. Omat
sairaalareissut ja pojan kuolema on surullista luettavaa. ”Ei ole
lannistetumpaa ihmistä kuin on lapsensa menettänyt.” Itketti.
Hän puhuu perheestä, ihmisistä omilla nimillään,
muistelee eri aikoja ja tapahtumia. Takautumia tulee, kehittyy muistoja ja
sairaudet rinnastuvat elämänmenossa. Tämä on ”jopa intiiminen teos, jossa
menneisyys ja nykypäivä vuorottelevat. Ilmeikäs dialogi itkettävät ja
naurattavat.”
Luin kirjan ja jäi paljon mietittävää. Hanki tämä
kirja ja lue se!
Löysin vielä kirjahyllystäni tämän saman kirjailijan
kirjoja: Mika ja isä,
Suolamänty ja Copnorin valkoinen laiva. Huonomuistisena
voi löytyä vielä paljonkin uudelleen luettavaa ja näin saattaa avautua uusia
asioita, sitä kun jää lauseisiin pitemmäksi aikaa, ne tarkentuvat.
