Talvisodan syttymisestä 75 vuotta

                                                   

       Olin silloin neljän vanha enkä muista mitään. Vain toisten kertomia asioita on jäänyt mieleeni. Jotain hämmentävää kyllä aistin kotona, kuulin keskustelua sodasta, pommituksista ja siirtolaisista, joita evakuoitiin rajan tuntumasta. Sen kyllä hämärästi muistan miten me lapsetkin kuutamo öinä näimme itäisellä taivaalla lentokoneita. Sieltä tulivat kiiltäväsiipiset ja pommittivat Pieksämäen risteysasemaa, jossa asemaravintolakin tuhoutui. Rautatien yli johtava silta sentään säilyi.  

      Evakkojuna idästä juuttui kerran ennen Siikamäen asemaa lievään ylämäkeen ja kylmissään olevia ihmisiä juoksi kotiini. Peloissaan olisivat ahtautuneet ison kiviuunin suojiin, mutta isäni rauhoitteli, ettei näin yksityisiä asumuksia pommiteta (tästä tapauksesta olen jo kirjoittanut enemmän omassa elämäntarinassani).    

 Vasta sitten, kun veljeni haavoittui, aloin ymmärtää, että sodassa tapeltiin ja miehiä kaatui, ihan tästä naapuristakin.   

       Kai sattuma tämäkin, että luin jo toistamiseen Aila Meriluodon (synt.1924) kirjan Mekko meni taululle, joka kertoo hänen Pieksämäen silloisen kauppalan yhteiskouluajoista, rehtoriperheestä, joka oli ”kirkonkylän kermaa.” Aila oli sodan syttyessä rippikoulussa ja se keskeytyi vähäksi aikaa, mutta ”marraskuun viimeisenä aamuna alkoivat sireenit soida kesken matikan tunnin. Rynnättiin ulos neuvottomina, alaeteisessä saatiin epäröiviä ohjeita ja kaikki lähellä asuvat kotiin ja ruokatunnin jälkeen rehtori antaa tiedotuksen. Koko olemassaolo oli muuttunut sekavaksi. Yhteiskoulu muuttui kenttäpostikonttoriksi.” Kirjassa kerrotaan sitten teinivuosista, joita varjosti sota ja opiskeluaikana mm. Helsingin pommitukset 1944.  

      Ja toinen kirja, Marja-Liisa Vartion (synt. 1924-1966) Sodan vuosiin sattui nuoruus, jonka on toimittanut Anna-Liisa Haavikko vuonna 1994. Se on ”ajan kuvaus ja samalla kehitystarina; päiväkirja- ja kirjeromaani. Päiväkirjateksti alkaa 20.10.1939 talvisodan aattona.” Marja-Liisa os. Sairanen kävi yhteiskoulua Pieksämäellä koulukavereina mm. Kirsti Ortola ja Aila Meriluoto. ”Liikekannallepanon myötä risteysasema saa ennen kokematonta elämän makua, kun sotilaat ja upseerit kulkevat sen kautta. Rintamalle matkaavat pojat halusivat pitää hetken hauskaa koulutyttöjen kanssa.”

Marja-Liisan kirjoittaa päiväkirjassaan kuinka ”Lentokoneet ovat ryssän puolelta ylittäneet rajan. Radiosta ilmoitettiin sotatilan julistus ja Helsingin pommituksesta. Tuntuu kuin tämä olisi pahaa unta.” 

Nämä kaksi kirjaa täydensivät omaa historiaani.