Yhdysvaltain
44. presidentin puoliso Michelle kirjoitti oman tarinansa.
Luin hänen (tai
kuuntelin) kirjansa, jossa hän kertoi kokemuksistaan presidentin puolisona,
äitinä ja maansa ensimmäisenä naisena. Hän joutui suojelemaan mm. lapsiaan ja
olemaan aina varuillaan ihmisten joukossa ihonvärinsä suhteen.
Hän oli ns.
värillinen. Hän joutui arvostelun kohteeksi myös pukeutumisestaan ja yleensä
esiintymisestään presidentti Obaman rinnalla.
Heillä on
kaksi tytärtä, jotka eivät aina muistaneet asemaansa ja turvamiehet olivat
tarpeen niin koulutiellä kuin omassa pihassakin.
Värillisten arvostelua
ja syrjintää on ollut aina, mutta minua hämmästytti tieto, miten Michelle
kertoi siitä tarinassaan.
Itse
perehdyin tarkemmin Amerikan rotuasioihin Pieksämäen Siilin kansalaisopiston
yhteiskuntaopin tunnilla (opettajana Annikki Saari). Nämä yhteiskunnan tunnit
olivat hyvin tietoja avartavat ja saimme näin jälkikäteen todellista tietoa mm.
Suomen eduskunnasta. Aikoinaan jopa valtioneuvosto oli minulle vieras käsite.
Annikki
Saaren tunnilla käsiteltiin mm. Yhdysvaltojen rotueroja, joista tosin olin kuullut
kouluajalta, mutta ne olivat jääneet sivuseikaksi. Eikä ollut kiinnostustakaan
tai herättänyt mitään hämminkiä. Kouluajan tiedot unohtuivat.
Isäni kävi kolme
eri kertaa Amerikassa ja oli töissä rautateillä ja kaivoksissa. Hän ei puhunut
koskaan mustista eikä varsinkaan paheksunut heitä.
Hän sanoi heitä värillisiksi,
jotka olivat hyviä työmiehiä niin ratatyömaalla kuin kaivoksissa. Tuolloin
ihmettelin, keitä hän tarkoitti.
Myöhemmin
asiaa on kerrottu ja samalla paheksuttu rotusyrjintää.
Obama
valittiin uudelleen toiseksi kaudeksi Michelle kasvatti lapsensa turvamiesten
keskellä.
Michelle
Obaman tarina kannattaa lukea tai kuunnella.
Kuunnellessa piti välillä pysähtyä miettimään tarinaa. Ja ne aiemmin
opitut asiat tulivat selvemmin sisäistettyä vielä tässä iässä, tai paremmin
ymmärrettyä.
Onhan tätä
rotu- kuin muutakin syrjintää meillä tämän päivän Suomessakin eripiirien
tahoilla, ja jatkuvasti eriarvoisuus kasvaa.
