Käydäänkö nyt välillä Niskavuoressa ja
Loviisa-emännän viisauksissa;
”Likapyykki pestään kotona.” Näin sanoi Loviisa. Jaa,
mutta kun se ei aina puhdistu eikä pesuaineetkaan auttaneet, vaikka silloinen
kyläkeskus seurasi tarkasti Aarne isännän suksen latuja. Tässäkin tapauksessa kylä
vei viestiä Loviisalle, joka oli tuonut aikoinaan taloon rikkauksia, maata ym.,
mutta niin Loviisan mieskin, silloinen isäntä, hairahtui vieraisiin. Missä vika?
Jatkuva kotipyykin pesu ei ainakaan vie muuhun kuin
toisen ihmisen tuhoon ja toruun.
Jatkan vielä Hella Vuolijoen Niskavuoren sarjasta:
Nyt Kouluun oli tullut nuori ja kaunis opettaja, jota
Aarne tapaili ja tietysti saman tien ihastui. Loviisa yritti tuketa juoruämmien
suut lihapaloilla, mutta puhelin keskuksessa elettiin tiiviisti ajassa mukana,
kuulumiset kuunneltiin ja pari naista hiihti hameen helmat korvissa vuoronperään
Loviisalle tietoja viemään. Oli kai kylän tapa seurata mihin suksenlatu johti.
No, koululle ja suksetkin olivat koulun seinustalle nostettu.
Kertyikö siitä likaista pyykkiä, jota ei pesemällä
saatu puhtaaksi vai oliko
siihen tarvettakaan?
Loviisapa valjastutti hevosen ja meni katsomaan
missä se poika on, ja keskus ämmät perässä ja sieltä se poika löytyi. Kun vielä
kahvikupitkin oli jätetty pöydälle, sanoi Loviisa:
”Olisit edes voinut nuo kupit korjata pois.”
Keskusämmät kuuntelivat mitä nyt tapahtuu? Ja oli jo tapahtunutkin.
Likapyykkiä pestiin kylän voimin eikä sitä puhtaaksi
saatu.
Kyllä
rakkaus on joskus sokea ”eikä sillä ole järjen kanssa mitään tekemistä.” Näin sanoi taannoin vanha sodan kokenut mies, joka laukoi totuuksia ihan
omina kokemuksinaan. Toinen näistä edellä mainituista on joskus tuomittu
häviämään tai jäämään sivuun. Kumpi?
Elämä johdatti Aarnea koti-ikävän myötä kaupunkiin ja
nousi valtapaikoille. Saman kylän kauniin opettajan kanssa elelivät ja onneksi
nuo kaksi naista loppujen lopuksi sopeutuivat, lienevätkö sopineetkin ennen
Loviisan
kuolemaa. Samoin kuin koko talon sisarussarjakin ja niin
Niskavuoren lämmin leipäkö lepytti Loviisan.
