Vaikka miten osaisi olla kiinni tässä ajassa, me
vanhukset olemme silti hukassa, sanoisinpa, olemme pulassa.
Olemme jääneet ulkopuolelle huimaa vauhtia
etenevästä kehityksestä. Kenen syy?
No, tätä omaa itseämme ja nykyaikaa, jonka perässä
ei enää pysytä. Siihen on tietysti ensisijaisesti tämä ikä, tämä väistämätön
vanhuus, tämä liian nopeasti elämäämme tullut tietokoneaika, joka on meidät
yllättänyt.
Eikä vanhaan, menneeseen ole paluuta.
Tästä johtuu, että emme kaikki osaa käyttää näitä
vempaimia. Monilla meistä muisti on heikentynyt, asiat eivät hoidu ” kuin
silloin ennen.”
Pankit esim. aiheuttavat hämmennystä. Rahaa tuotiin ennen
tilille ja nostettiin tililtä, laskut maksettiin ja kyseltiin pankkitytöltäkin
ihan sivumennen ”riiuuasioita.” Kuitit kirjattiin ylös, napitettiin tiiviisti
kansioihin ja sitten verrattiin vielä, että kassakin kävi.
Voi niitä aikoja!
Eikä ihme, että olemme jääneet ns. paitsioon, pois
tästä humusta.
Olen kuullut monen ikäihmisen sanovankin, ”en
tarvitse tietokonetta, en opi enkä opettele enää.” Hyvä niin, jos tulee ilman
toimeen eikä auttajia ole lähellä esim. tietokoneen käytössä.
En itsekään olisi pystynyt ymmärtämään tämän
ihmevekottimen tuomaa tarpeellisuutta ja nopeaa tiedon saantia senkään vertaa, ellen
olisi vakavasti sairastunut ja sain aikaa opetella. Järki oli jäässä, en
osannut tehdä mitään. Olin todella eksyksissä ja masentunut. Mutta ihme kyllä
läheiset auttoivat, sain tietokoneen, sen avulla opin sanoja ja lauseita. Sain
paljon entisyyttäni takaisin.
Ja kiitos, että olen saanut auttajia, saanut
opetella ja jopa vähän oppinutkin!
Tähän väliin (aiheesta poiketen) on pakko kertoa Alexander
Stubbin sanoneen jostakin tuolta politiikan puolelta, ”kerroin miltä minusta
tuntui.” Sanonta kalahti juuri minuun, kuin olin tässä sairas kertomuksessani sanonut,
miltä minusta tuntui.
On erittäin harvinaista, että poliitikko tunnustaa,
eikä syytä eikä etsi syitä kanssaihmisistä, vaikka joku olisikin hänelle pahan
mielen aiheuttanut. Tämä ei ole kaikille itsestään selvää. Usein sanotaan
asiat kieroillen, kaartaen, vaikka tarkka
kuulija(lukija) kyllä osaa asiat ottaa selville.
Totuus on parasta sanoa politiikassakin, vaikka
huomaa usein asioita sievisteltävän, puhuttavan kuin kaikki olisi ok, vaikka
sielua jäytää esim. pettymys, epäonnistuminen.
Tylyt sanat ja pahasuopaisuus ovat lisääntyneet, joilla
turmelemme niin oman kuin toisenkin mielenrauhan. Tämä tauti ja tapa ovat
levinneet syövän lailla ja sitä ei pysäytä mikään.
Meinasin sanoa ”kuin nälänhätä ja sota.”
Pula-ajasta oli paljon opittavaa.
Nyt, tämän etenkin juhlavuoden aikana, olemme saaneet
paljon tietoa jota-ajasta. On kirjoitettu kirjoja, on haastateltu rajan
pinnassa asuvia ja vielä heidän muistissaan pysyneitä kokemuksia. Oliko muuten asiat
niin arkoja, ettei uskallettu niistä kertoa, ehkä.
Jos onkin jotain kauheuksia kerrottu, ovat kyyneleet
pulpahtaneet silmäkulmaan. Sopeutumista tähänkin tarvitaan. Tämä maa on hyvä
paikka elää!
