Tänä päivänä lukemattomuus on huolestuttanut.
Jokainen tietää siihen jonkin syyn. Liekö yhtenä tuo telkkari?
Tätä joutuu miettimään nyt omalla kohdallani, mitä
luin ja mistä sain luettavaa?
Sanomalehdistä en välittänyt edes sarjakuvien
kohdalta. Isäni Jussi kierteli paljon esim. huutokaupoissa. Kerran hän toi
kotiin monta laatikkoa kirjoja, joita ensin vain huolimattomasti pengottiin
eikä mieleisiä heti ilmaantunut. Oli tieto- ja ajanviete ym. kirjoja. Vain yksi
pieni kirjannen Kolme kultaista elämänlankaa tuli luettua, se oli käteen
käypä enkä ole sitä mistään myöhemmin löytänyt. Sen luin ja tykkäsin. Tosin
kansakoulun luokassa lasisesta kirja kaapista sai lainata lukemista. Mutta
sieltä en paljon muista lainanneeni, koska opettaja kontrolloi mitä oli hyväksi
lukea.
Kun lukeminen näytti minua kiinnostavan, veljeni
Uuno tilasi minulle Lasten maailman. Se oli hieno juttu! Ihan oma lehti tuli
postista! Siitä kekkasin kirjeenvaihto
(tytön) kaverin ja näin kirjeet antoivat lisää sisältöä arkielämään, jota vielä
sota ja siitä seurannut pula-aika seurasi. Se oli aikaa jolloin virikkeet
puuttuivat. Muistiin on jäänyt vain Siikamäen aseman ohi itärajalle puksuttavat
raskaat sotakorvausjunat.
Ja
sitten ANNA – kirjat (ensimmäinen Annan nuoruusvuodet) sen sain syntymäpäivä lahjaksi kummiltani Kilkalanmäen
Kustaavalta. Annan tarinaan ihastuin, ja
lukuinto kasvoi. Seuraavaksi löysin Helena-kirjat, joista olen ilahtunut
ja lukenut uudelleen muitakin kirjahyllystä löytämiäni jo unohtuneita kirjoja.
Aika herkullista nyt käydä niitä toistamiseen läpi.
Lasten pienenä ollessa luettiin illalla
yhdessä sängyssä satujen ohella esim. Aku Ankkaa ja tarkkaavaisina seurasivat,
jos unisena meni joku sana tai lause toisin kuin oli jo luettu, sain
huomautuksen. Siitä oitis luovutin lukuvuoron seuraavalle jo lukemaan
oppineelle vanhimmalle lapselle.
