Sitten kaihileikkaukseen.
Vuosien mukana tulee aina eteen uusia asioita. Jo kauan sitten sain kokea näön
heikkenemisen, vaikka siitähän kärsivät myös nuoremmat. Kun vielä
halvaantuminen vaikeutti kävelyä, tasapaino vain huononi ja niin (tosin Matin
kehotuksesta) hakeuduin silmälääkäriin ja sen seurauksena
kaihileikkaukseen. Kokemus se oli
tämäkin.
Elämä
kirkastui kohta leikkauksen jälkeen muutaman päivän perästä. Voiko tämä olla
mahdollista? Oli se. Kaikki selkeni, kävelykin vähän varmistui enkä tarvitse
enää kaukolaseja!
Mutta Maijan päivän onnittelujen yhteydessä minulle
sanottiin, että älä säikähdä, kun katsot nyt peiliin. Mitäpä tuosta. Mutta
totta vieköön, säikähdin, hämmennyin.
Miten nuo kaikki rypyt ja uurteet olivatkin selvästi näkyvimpinä? En
ollut moista aikaisemmin noin nähnyt. Silmien ympärillä ”viikset” selvinä ja
suun juonteet moninkertaistuneet. Johan
tämä on kauheata!
Niin vain oli eikä päivittelyyn ollut varaa. Myös
keittiön työpöydän epäsiisteydet, pesualtaat ja vessa kuin kaikki muukin
näyttivät epäsiistiltä.
Enkö tosiaan ollut näitä aikaisemmin nähnyt? En kai tai ei niin pahalta näyttänyt kuin
nyt. Näkö parani ja moni kohta huusi siivoamista.
Joskus tosin aikaiseminkin kauhistelin samaa, kun
sattuivat silmälasit olemaan saapuvilla.
Ymmärrän nyt miksi vanhojen ihmisten huusholli on
sitä mitä se nyt on.
Ei sitä kaikkea näe, jos ei liene tarviskaan.
Nuoremmille tiedoksi.
Rätti käteen ja aloin putsata sieltä mistä kykenin
ja mikä näytti pahimmalta.
Sen tästä nyt sain.
