Lainaan
tätä toteamusta ensimmäisen kuntohoitajani Auli Hämäläisen sanomana, kun olimme
jo vuosia tehneet töitä halvaukseni jälkeen. Päämääränämme oli suhteelliseen
itsenäisesti selviytyvä Maija. Aulin kanssa oli hyvä työskennellä, vaikka
aluksi äpiköin vastaan melkein joka asiassa. Hän osasi kannustaaja ja kehua,
jos siihen oli vähänkin aihetta. Tulevaisuuteen emme kajonneet, kuin että
oikeasta kädestä tulee hyvä apukäsi eikä minusta tule maratonin juoksijaa.
Silloin yhdessä ihmettelimme
miksi pienikin ”paha mieli” ja vastoinkäymiset heijastuvat kävelyyni,
jumppaliikkeisiin ja koko kehon treenaamiseen. Ja ensimmäisenä se iskee
kävelyyn.
Joskus kävi mielessä olisiko
ollut parempi jäädä tämmöisenä päivänä kotiin rauhoittumaan.
Nykyään tämä on tullut
minulle eteen melkein joka päivä, ja jos esimerkiksi vatsan seutuvilla on jokin
jämähtänyt, joko ruuansulatuksesta tai muusta johtuen, kävely kangertelee, jos
yöuni jää lyhyeksi, kävely hapuilee. Jos kuulen aiheettomia moittimisia, on
päivä pilalla.
Ihmetystä herättää miten
jokin uusi asia tai epäselvyys voi vaikuttaa elämän menoon ja siitä kävelyyn.
On vain tunnustettava tässä tilassa, ettei pysty, ei jaksa, eikä se mene
perille läheisillekään. Viimeinen perille menemätön asia oli, kun sain uuden
tietokoneen. Sen kanssa olen paininut jo viikkoja ja unohdan opetetut asiat
heti kohta. Tiedän, että lähimuisti, se häviää helposti näin vanhalla ihmisellä
ja tämä halvaus on minulle vielä lisänä.
Ja sekös nuoria ihmetyttää! Sanon vain, että kaikki nopeus on hävinnyt,
tarvitsen aikaa, aikaa uuden asian oppimiseen kuin liikkumiseen, pukeutumiseen
ja kaikkeen toimintaan.
Eikä ymmärretä, koska
jokainen katsoo asiat oman kehonsa, toimivien jäsentensä ja tuntemuksensa
kautta.
Kun tänä päivänä tulee
viestejä ympäriinsä ja minun pääni on kuin imupaperi, se kerää eikä pysty
valitsemaan tärkeimpiä saati pitämän muistissa.
Yksi tosi ongelma oli
kengistä. Tämä oikea jalka on ollut todella erikoinen halvauksen jälkeen kuin
koko oikea puoliskokin, ja se on aiheuttanut monenmoisia hankaluuksia eikä
suutari ole saanut aina kiitosta. On tärkeää miltä kenkä minun jalassani
tuntuu. Lieneekö se, että minulla on se ”vika päässä” eikä korjaannu
koskaan.
Sanotaanko nykyaikaisesti,
jos ei ole fiilistä. Tämä oikea fiilis on minunkin elämässäni tosi tärkeää,
sillä monet arkipäiväiset asiat siihen vaikuttavat.
Se on sellaista tämä
elämä.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
