Mitä siitä sitten ihmisetkin sanoisivat?
Tämän nimisen kertomuksen löysin Korvessa ja valtatiellä nimisestä keskikoululuokille tarkoitetusta vanhasta kirjasta, jonka olivat koonneet Kauko Haahtala ja V.A. Haila. Tällä kirjalla oli tarkoitus johdattaa opiskelijoita  "hyvän kirjallisuuden pariin." Yllämainitun otsikon oli nimi Sakari Pälsi (1882-1965) ja jo alkuun hän toteaa, että "Sehän oli usein kysyttävänä ennen vanhaan , niinkuin on vieläkin." 
Kirjaan oli koottu tekstiä mm. Juhani Aholta, Veikko Huovinen, Aleksis Kivi,  Maila Talvio ja Mika Waltari, kuin myös runoja Kaarlo Sarkia, Yrjö Jylhä, V.A. Koskenniemi ja Eino Leino. 
Keskityn tässä tuohon Sakari Pälsin juttuun. 
Mitös siitä sitten ihmisetkin sanoisivat, "jos ruoka pidoissa kesken loppuisi, ja jos ei omissa leivissä kestetä ja kun nälkävuosina käypäläisillekin jaettiin." Vielä jatkoa, kun hän hevosensa lähetti paraaseen raviin, vaikkei rikkovaan laukkaan. Sen miehen ei milloinkaan nähty ajavan käymäjalkaa, mitäs siitä ihmisetkin olisivat sanoneet." 
Tähän samaan voisin muistella lapsuuden kotini ohi ajavia hevosmiehiä. Aina talon kohdalla juosten, vaikka ohi päästyä sai hevonen lönkötellä. 
"Kun Laurilan isäntä hintain noustessa poltti heinälatonsa ja kyläläiset apuun riensivät, kuultiin ukon hokevan  Ja mitäs nyt ihmisetkin sanovat, kun Laurilan Jussi latnsa poltti. 
Ja jos juhlissa kommelluksia sattui, "johan sitä ihmisetkin olisivat nauraneet." 
Oli tapauksia, "joissa hyvin kävi eikä kellään ollut mitään sanomista." 
Jos morsian ei häissään kaunis ollut, "jos toisin olisi, olisivat asiat hullusti. Vaikka sattuu joskus sikotauti morsiameekin, eikä hänestä ole silloin kynttilän välissä näytettäväksi. Mitäs semmoisesta ihmisetkin sanoisivat!" 
Kun vielä isäntä poikiaan neuvoi, ettet ota muuta kuin kaksi ryyppyä, vaikka tarjoisivatkin.Mitäs siitä ihmisetkin sanoisivat?" 

Tämä oli ja on vieläkin jonkinlainen peloke esim. kyläyhteisön asukkaille. Jos teen näin tai sanon  noin, saattaa tulla yhteisön keskuudessa arvostelua, sitä sanomista. Yleensä naapurustossa nähdään asiat oikein ja ainahan voisi yllättä kuulijat jutuilla, hämmästyttävillä jutuilla. 
On sanottu, että älä välitä kyläläisten sanomiasista. Tosin saa pahan mielen, jos jutut ovat keksittyjä, valhetta. Ei kukaan kiellä mielikuvitukselta, siitä saa viritystä ja kontrolli pelaa ja se on hyvä.